4. päivä: Vela Luka
Matka saaren toiseen päähän taittuu tunnissa bussilla. Matkaa n. 50 km. Tiet ovat mutkaisia ja mäkisiä, mutta hyvässä kunnossa. Maisema vuoristoista, jossa tie kiemurtelee. Välillä näkyy meri kukkuloiden välistä, välillä vain toisia kukkuloita. Etäisyydestä siintävät mm. Pelješacin vuoret. Ja alkumatkasta sypressimetsää. Kukkuloiden välissä viljellään. Pääosin oliivia ja viiniä.
Luulisin.
Maisemat ovat huikeita. Ihan kuin lapsena Wiew Masterissa. Korkein paikka tällä tiellä on n. 600 metrissä. Merenpinnasta ylös ja sitten merenpinnan tasolle takas.
Alas.
Splitin hyvät neuvot näyttivät pitävän taas paikkansa. Tylsä asemakaava pitkin pitkää lahtea. Toisessa päässä lahtea sitten se satama. Tämä kaupunki on rakennettu satamaksi suojaisan sijaintinsa vuoksi. Mutta aika myöhään, vasta1900-luvun alussa. Täällä se on nuori.
Se siitä.
Bussit kulkevat täällä ajallaan. Kuten sanottu. Kun vain tietää, mitkä vuorot ajetaan. Ja onko muitakin muutoksia. Tämä kannattaa varmistaa jostain. Vaikka bussiasemalta. Etukäteen.
Mutta ei sen väliä.
Palasimme onnellisesti Korčulaan hartaasti odottamallamme bussilla. Matkalla pysähtelimme mennen tullen muutamissa vuoristokylissä. Jokainen niistä oli kiinnostavamman näköinen kuin Vela Luka. Niissä voisi viettää aikaa. Mm. Blato.
Seuraavilla reissuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti