1. Vehkasaari
(2014)
Vehkasaari on viisiosainen sarja käyrätorvelle ja jousiorkesterille. Toimii toki myös soolokvintetillä. (Kyseessä ei ole konsertto torvelle, vaan nimenomaan sarja ko. kokoonpanolle.)
Teos on musiikillinen kuvaus mökkisaaremme kesäisestä päivästä auringon noususta auringon nousuun…
1. Aamu
Jousten autereinen huokaus antaa aavistuksen aamunkoista. Yö pitää vielä kevyessä otteessaan, mutta antautuu pikkuhiljaa lintujen kasvavan konsertin saatellessa auringon nousuun ja päivän täyteen kesäaamun kirkkauteen: luonnon riemu uuden päivän alusta on ylimmillään!
2. Maavesi
Juuri nousseen auringon kehrä ja tuulenvire leikittelevät järven tyynellä pinnalla, jossa joutsen soljuu hiljalleen, rauhassa ja ylväästi. Aamu-uimari soljahtaa suloiseen veteen. Kaukaa jostain järven toiselta laidalta kuuluu kuikan ikuista laulua: kuu-ikka, kuu-ikka, kuu-ikka… Tuulenvire alkaa vahvistua ja nousee ja nousee - jo nousee aallokkokin, joutsen hakeutuu tuulensuojaan luodon taa, mutta vielä hetken voi kuulla kuikan tuulen alle haipuvan laulun yli järven nousevan pauhun. Luonto näyttää nyt voimaansa ja hetken vielä nousee, kunnes vähitellen puhaltaa itse itsensä uuvuksiin. Vesi tyynettyy ja laiturilla luonnon suurta näytelmää seurannut uimari katselee mietteissään yksinäistä joutsenta sen lipuessa pitkin lahden tyyntä pintaa - etsienkö, kaivaten?
3. Metsän leikit
Koira juoksee, juoksee, juoksee - juoksee metsässä ristiin rastiin - etsiikö ystävää? Pysähtyy välillä, kuuntelee, kuuntelee, kuuntelee: mökin äänet sekoittuvat vaimeten lintujen konserttiin: mikä riemu ja vapaus! Taas juoksee, juoksee läpi kuusikon, hyppii yli kivien - keveästi lähes lentäen ympäri saarta uupumatta, nauttien. Päivä on jo kiertynyt pitkälle yli puolen päivän, varjot alkavat pidentyä, mutta vielä on päivää ja kesää jäljellä. Vielä voi etsiä ystävää…
4. Tanssivat koivut
Kauempana kuusikon keskelle on eksynyt kaksi koivua toisiinsa kietoutuneena - kuin tanssiin valmiustautuen. Hiljakseen, hiljakseen, välillä pysähtyen, yhteistä rytmiä etsien. Sitten tanssi pääsee vauhtiin. Sulavasti koivut tanssivat ikiaikaista tanssiaan. Pian koko metsä yhtyy tanssiin, joka hurjenee ja hurjenee, ympäri, ympäri, ympäri. Vähitellen, kuusten latvojen tummuessa, tanssi laantuu ja loppuu. Olipa juhlaa!
5. Peikkometsän ilta ja yö
Pimeys on jo laskeutunut. On hiljaista. Mutta nyt: mitäs tuolla tapahtuu? Pump, pump, pump-pu-pum - huuuu. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Peikkometsän bakkanaalitko alkavat? Pimeä on jo kyllä ehtinyt Peikkometsään asti kun taas mökin väki on jo vetäytynyt pihapiiriinsä. Mutta tämä metsänväki ei nuku, ei: buffonäyttämö avautuu!
Aluksi hillittyä, välillä pysähtyvää liikettä, kuin tunnustellen. Sitten pikkuhiljaa voimistuu, voimistuu, voimistuu: nyt taitavatkin olla ne bakkanaalit menossa. Ja meno aina vain kiihtyy… kunnes aamun lähestyessä yölliset ratsastajat hiljentävät menon ja peikkometsäkin rauhoittuu.
Aavistellaan jo uuden päivän nousua…
