6. päivä. Paluu.
Kotiin Splitiin lähdetään klo 13.00. Lipun osto tapahtui Jadrolinijan toimistosta läheltä pitkiä portaita. Täällä ei siis sataman kioskista. Kaksi vuotta jo ollut näin.
Kuulemma.
Katamariiniin tulee verkalleen matkustajia. Ihan mukavasti näin liikennöitsijän kannalta. Aika paljon paikallisia. Kiirettä tms ei ole. Tämä on ainoa yhteys Splitiin tänään. Arkisin alus lähtee jo klo 6.00.
Ei sovi meikälle.
Ulkona redillä on iso risteilyalus, joka syöltää yhteysaluksella matkustajiaan satamaan. On tehnyt sitä jo tunnin. Iso on. Yllättävän pieniä nämä laivat täällä muuten on. Kuitenkin Välimerellä ollaan.
Mutta iso on tämä.
Lähtö tapahtuu täsmällisesti klo 13.00. Pian ohitamme risteilyaluksen. Yhteysalukset lähtevät sen kupeilta. Kuuluisa alus. Queen Elisabeth.
Judita.
Se on tämän katamariinin nimi, lipuu Pelješacin salmessa. Vasemmalla näkyvät nyt päivänvalossa upeasti Korčulan vuoret, joiden sylissä pari päivää sitten matkasimme. Jossain niiden takana on Lastovon saari, joka ei tänne näy. Niiden loputtua alkaa avomeri, joka on auki Italiaan. Oikealla näkyvät jo Hvarin saari ja sen takana mantereen vuoret.
Puoli kolme.
Laiva täyttyy Hvarin satamassa. Osa istuu lattialle. Joukossa lauluköörikin, joka baaritiskiin nojaten pistää lauluksi. Uutta klapaa ja muuta kevyttä sekakuorolla. Kansa tykkää ja antaa aplodeja. Laulavat perille saakka.
Mukavaa.
Kun nyt Korčulan kokeneena katsoo muitten saarten maanmuotoja, voi hyvin vakuuttua, että se on ehdottomasti otettava matkakohteeksi. Mikäli saarilla aikoo käydä. Sinne ei päiväksi kannata eikä voikaan mennä. Meilläkin meni kuusi päivää matkoineen.
Hyvä reissu.
Ja tulipa tehtyä. Suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Mutta suunnitelmat ovat vasta suunnitelmia.
Elonpolku näyttää sulle tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti