tiistai 24. marraskuuta 2015

Musiikkiterapeutin muistelmat. Osa 10: Terapeuttinen rakkaus. 

Varmaankin yksi vaikeimmista asioista terapiaurallani oli lapselle osoitettavan välittämisen dynamiikka terapiassa. Annoin tälle jo varhain nimen: terapeuttinen rakkaus. 

Terapeuttinen rakkaus muistuttaa vanhempien rakkautta lapsiinsa. Se sisältää huolta, hoivaa ja välittämistä. Ero on vai siinä, missä kuvainnollisesti vanhemmilla on sydän keskellä aivoja, on terapeutilla tasan päinvastoin: aivot ovat keskellä sydäntä. Kyse tässä on ammatillisesta vuorovaikutuksesta, jonkinlaisesta tunnepesästä.

Musiikkiterapiassa tämän tiedostaminen on oleellista. Musiikki on vuorovaikutusta - tunnetta ja rakennetta - ja siksi välillä vaikutuksiltaan jopa arvaamatonta. Asiakkaasta välittäminen aktiivisessa, tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa vaatii terapeutilta perusteellista koulutusta ja kokemusta. Istunnoista saattaa helposti tulla toisaalta joko ulkokohtaisia tai sitten liian mukaansa tempaavia, vain asiakasta (ja jopa vanhempia) miellyttämään pyrkiviä harjoituksia. 

Terapeutilla tulee olla vain ammatillinen (tunne)suhde asiakkaaseensa. Sehän voisi olla kylmä ja etäinen. Siis "ammatillinen" sanan huonoimmassa merkityksessä. Toinen ääripää on lämmin ja läheinen, siis "epäammatillinen". Kuinka siis tasapainoilla näiden välillä? Aidosti, mutta ammatillisesti. 

Terapeutin kompetenssin voisi ajatella koostuvan kolmesta ulottuvuudesta: luontaiset ominaisuudet, ammattiosaaminen ja työkokemus. Kaikkia näitä kehitetään koulutuksessa. On sanomattakin selvää, että kokemuksen kasvaessa varmuus asiakkaan kohtaamiseen paranee, mutta asioiden hallinta ja syvällinen ymmärrys vaatii jatkuvaa ammatillista itsetutkiskelua mm. työnohjauksessa. Myös systemaattinen musiikkiterapiatutkimukseen perehtyminen lisää luonnollisesti ammatillista kompetenssia. 

Lapsi on terapiassa omien haasteittensa, vajeittensa vuoksi. Musiikin tehtävänä on fokusoida nämä terapeuttisessa vuorovaikutuksessa kuntouttavaan prosessiin. Matka on pitkä. Aina. Terapeutti tietää suunnan, mutta lapsi määrittää nopeuden. Oikotietä ei ole, ellei musiikkia lueta sellaiseksi. Musiikin ominaisuus on näet katalyysi: se voi viedä läpi harmaan kiven.

Lukko on saatava kuntoon jo olemassa olevien avainten avattavaksi. Tämä prosessi onnistuu ainoastaan ja vain tiedostavan, terapeuttisen rakkauden avulla. 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Musiikkiterapeutin muistelmat. Osa 9: Yhteistyön organisoimisen malli.

Yhteistyötasot
Kun asiakkaan ympärillä on kymmeniä erilailla organisoituvia kontakteja, on asiaan puututtava aktiivisesti onnistuvan, tavoitteet saavuttavan terapian turvaamiseksi. Terapeutin on keskityttävä lapseen, mutta yhteistyössä eri tahojen - tasojen - kanssa. 

Luottamuskerroin
Tasojen luottamuskerroin kuvaa ammatillista, tunnepohjaista vuorovaikutusta terapeutin ja tason toimijoiden kanssa. Tasojen luottamuskerroin on erilainen, ja koska terapioissani asiakas oli lapsi, ovat lapsen arkeen liittyvät ihmiset tärkeimpiä kumppaneita korkeammalla luottamuskertoimella. Näitä ovat kotona vanhemmat ja sisarukset, ydintaso ja koulussa opettaja, avustajat ja mahdolliset muut terapeutit eli arkitaso.

1. Ydintaso 
Luottamuskerroin suuri
Ihan terapian alkuvaiheessa vanhempien ja perheen rooli on keskiössä luottamuksen luomiseksi. Lapsen on koettava terapeutti turvalliseksi ja siksi alussa on aina tavattava lapsi vanhempiensa kanssa. Kerta riittää aloitukseen. Vuoden kiertoon näitä on syytä varata väh. neljä. Tällöin sovitaan terapian etenemisen tarkastuspisteet eli muut vanhempainohjauskerrat, tiedottamisen tavat ja erityisesti tavoite alustavasti. Samassa yhteydessä terapeutti esittelee istunnon sisältöä, kulkua ja välineistöä. 

2. Arkitaso
Luottamuskerroin kohtalainen
Tämän jälkeen sovitaan koulun tms. henkilökunnan kanssa terapian käytännön järjestelyistä, pohditaan asiakkaan käytännön haasteista tavoitteiden suuntaa ja luodaan rutiinit tiedonvaihdolle. Myös mahdolliset muut terapeutit huomioidaan tässä vaiheessa, vaikka käytännössä heidät tapaa vain kuntoutuskokouksissa. Tämä taso on terapian toteuttamisen kannalta kaikkein tärkein "voimarengas" ja koska tapaamiset ovat säännöllisiä, voi terapian etenemistä ja tavoitteiden mukaisia toimia hyvinkin tarkasti seurata ja kehittää.

3. Hallintotaso
Luottamuskerroin pieni
Lääkäri vastaa kuntoutuksesta, mutta ei terapeutin kannalta ole keskiössä. Kuntoutuskokouksissa on kuitenkin hyödyllistä pohtia hänen kanssaan myös tiedottamisen rutiineja ja hälytysrajoja. Lääkärinlausunto on pohjustanut terapian tavoitteiden suunnittelua, mutta vain pohjustanut. Terapeutti pohtii terapian sisällöt, tavoitteet ja keinot, mutta diagnoosi antaa tähän vain vähän työkaluja. Keskiössä tulee olla käytännön haasteet ja haitat, jotka estävät lapsen mahdollisimman iän mukaisen olemisen. 

4. Rahoitustaso
Luottamuskerroin vähäinen
Kaikkein vähiten käytännön terapiaan vaikuttaa terapiapalvelun tilaaja, mm. KELA, ja kontaktit tämän kanssa ovatkin hyvinkin tarkasti sopimuksilla normitettuja eivätkä saa missään tapauksessa vaikututtaa istunnon käytäntöihin. Terapiatiheys, -kerrat ja näistä raportointi ovat rutiineja, jotka kuitenkin turvaavat terapian suunnitelmallisen etenemisen. 
Eräs mielenkiintoinen ja vaikuttava nimenomaan KELA-terapioihin liittyvä kontakti on asiantuntijalääkäri, jota kukaan ei kohtaa, mutta joka käytännössä on keskeinen terapian jatkuvuuden kannalta. Kokemuksesta tiedän että terapioita on katkaistu pelkästään pienen paperilla olevan puutteen vuoksi. Ja nimenomaan ko. asiantuntijan toimesta. 
Urani loppuvaiheessa KELA lanseerasi GAS-menetelmän terapian laadun kehittämiseksi, mutta vähäiselläkin kokemuksella koen tämän ongelmalliseksi etenkin avopuolella. 
Mutta tämäkään ei määrittele istuntojen sisältöjä. Vain tavoiteltavia muutoksia. 

5. Yhteiskunnan taso
Luottamuskerroin olematon
Tämähän pitää sisällään laajoja hoitoon ja kuntoutukseen liittyviä linjauksia, joiden vaikutus toki yksittäiseenkin terapiaan voi olla suuri. Mutta terapeutin ja aktiivisen terapian toteuttamisen kannalta tämä on vain kaukainen säännöstö, joka toki olisi pääosin tunnettava. Tämän hetken SOTE-päätökset saattavat vaikuttaa yksittäisen terapeutin asemaan samoin kuin ammattinimikesotkut. 

Eri tasojen välinen kommunikointi
Eri tasot kommunikoivat luontevimmin viereisten tasojen kanssa. Poikkeuksena ovat vanhempien kontaktit mm. hoidosta vastaaviin ammattilaisiin ja KELAan. Näin terapeutti terapian aktiivivaiheen aikana pitää yhteyttä säännöllisesti omalla tasollaan sisäisesti, mutta myös ydin- ja hallintotasoon sovitusti.