Musiikkiterapeutin työssä on keskiössä asiakas. Asiakas on lapsi. Minun terapioissani oli näin. Näin lapsen perheen vanhemmat ja mahdolliset sisarukset liittyvät joukkoon. Myös mummot, vaarit ja muut sukulaiset sekä naapurit ovat mukana lapsen elämässä. Lapsi käy yleensä jo koulua, koska terapiat aktivoituvat usein vasta koulun alun tietämissä. Näin lapseen liittyy opettaja ja koulun muu henkilökunta. Kouluun lapsi useinkin näin maalaisterapeutin kohdalla tulee taksilla tms. Yksi tai useampi kontakti lisää. Lapsi käy säännöllisesti lääkärin pakeilla. Montakohan kontaktia sieltä tulee? Entä sosiaalipuolen työntekijät? Kuntoutuksen rahoittaa joku, joka on kiinnostunut kuntoutuksen edistymisestä monellakin tavoin. Taas lisää kontakteja. Toivottavasti lapsi voi myös harrastaa jotain. Lisää kontakteja. Sitten toivottavasti on vielä kaverit. Myös kaupat ym. palvelut joutuvat tekemisiin lapsen kanssa.
Siis helposti jo pelkästään lapsen arjessa pyörii kymmeniä ihmisiä. Hyvin erilaisia. Kohtaamistiheydet vaihtelevat. Osan lapsi tapaa päivittäin, osan viikoittain, osan kuukausittain ja osan kerran pari vuodessa.
Paradoksi tässä on se, että mitä vaikeammasta vammasta on kyse, sitä enemmän näitä kontakteja vain on oltava. Homma ei toimi muuten. Konkreettisesti tämän voi todeta kuntoutuskokouksissa, jossa voi helposti olla kymmenenkin kuntoutuksen asiantuntijaa paikalla pohtimassa kuntoutuksen tuloksia ja jatkotoimenpiteitä. Josta löytyy taas paradoksi. Hyvinkin harvoin lasta näkevät puhuvat hänen asioistaan suurella tietämyksellä pelkkien raporttien tai lyhyehkön tapaamisen pohjalta. Mutta näin systeemi toimii kuitenkin, jos asiat hoidetaan hyvin. Se on kuntoutuksesta vastaavan tahon vastuulla.
Kaikkia kontakteja siis lapsi ei toki säännöllisesti tapaa, puhumattakaan terapeutti, mutta kaikki nämä kontaktit, satunnaisetkin, terapeutti joutuu työssään lapsen kanssa huomioimaan. Aika usein jopa utelemaan lähiaikojen tapahtumia. Etenkin, jos jotain outoa tulee esille. Koulun tms. kanssa kommunikointi yleensä kyllä sujuu. Parhaimmillaan terapeutti koetaan osaksi työyhteisöä. Tämän asiantilan tiedostaminen on tärkeää ja yhteistyö onkin organisoitava parhaan mahdollisen vuorovaikutuksen turvaamiseksi ja terapialle asetettujen tavoitteiden optimoimiseksi.
Tämä on terapeutin tehtävä oman työnsä osalta. Järjestelmä vaatii tiettyjä proseduureja (mm. lääkäri ja kela raportit), mutta käytännön tasolla terapeutin on otettava vastuu työstään ja aktiivisesti huolehdittava tähän liittyvien oleellisten asioiden tiedottamisesta molempiin suuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti