Musiikkiterapeutin muistelmat. Luku 6: opintojen jatkaminen.

Gradu

Olin onnellisessa asemassa, koska toimin koko opiskelun ajan ja sen jälkeenkin kansalaisopiston opettajana, apulaisrehtorina ja osan aikaa myös rehtorina. Näin pystyin jättämään vielä varsinaisen terapiatyön vähiin. Tein sitä jo jonkin verran hapuillen ja mm. Kelan palveluntuottajana tein ensiterapiani. Osan opetustyöstäni olin jo aiemmin tehnyt musiikin kuunteluryhmien kanssa ja valmistumisen jälkeen sain idean alkaa tehdä tätä myös paikallisessa alkoholistien kuntoutuslaitoksessa Tyynelässä.

Ylempää korkeakoulututkintoa tarvitsin rehtorikoulutusta silmällä pitäen, mutta olin myös hyvin kiinnostunut musiikin mahdollisuuksista vaikeitten sairauksien hoidossa. Alkoholismi oli ja lienee edelleen aika kiistelty sairaus syiltään. Itse olin hyvinkin vakuuttunut ympäristön vaikutuksista sen syntymiseen epäonnistuneen coping-prosessin seurauksena. No, tämä on nyt sivuseikka, mutta asiasta kiinnostuneet voivat etsiä käsiinsä graduni "Paradoksimusiikkiterapia alkoholistien kuntoutuksessa".

Tein tutkimusta varten tarkan rungon edeltävine tiedonkeruineen ja jälkihuoltoineen tärkeimmän eli kuunteluprosessin havaintojen tueksi. Jouduin oikein kamppailemaan, pitääkseni istuntojen prosessit ja tutkimushavainnot erillään toisistaan. Vilpitön tavoitteeni oli asiakkaiden kuntoutuminen, mutta tutkimushanke häiritsi välillä objektiivista havaitsemista. Sain hyvää ohjausta työlleni, joka kesti kolmisen vuotta ja mielestäni myös löysin yhden keinon tämän vaikean sairauden hoitoon. Suunnitelmat tämän hoidon jatkojaksoillekin ehdin jo tehdä, mutta Kelan palveluntuottajana lasten terapiat veivät huomioni.

Opittua

Tässä hankkeessa havaitsin selvästi, että tutkimus haittaa helposti itse terapiaprosessin hallintaa ja tutkimuksen motiivit saattavat jopa ohjata havaintoja. Muistiinpanot, videointi ja objektiivinen esitieto sekä henkilökunnan kanssa käydyt laajat analyysit auttoivat kyllä pysymään asiassa eli terapiassa ja löytämään olennaisia asioita kunkin asiakkaan ongelmista.

Gradun tasoinenkin tutkimus vaatii aikaa keskittyä tutkimukseen, koska työ terapeuttina  jo sinällään on todella haastavaa ja vastuullista. Tutkimuksen laatu kärsii helposti, jos samaan aikaan on useita terapiaprosesseja käynnissä. Ja tällainen "kärkihanke" helposti vaarantaa muitten terapioiden hallintaa.

On siis tärkeää, että tutkimukseen keskitytään tutkijana. Oman työn tutkiminen on kaksipiippuinen juttu ja parempi musiikkiterapian kehittymisen kannalta olisikin, että terapeutit hoitavat ja tutkijat tutkivat. Terapeutin ryhtyessä tutkijaksi, on siihen varattava riittävästi aikaa ja muita tutkimuksen kannalta oleellisia resursseja.

Terapeutti taas tarvitsee koko taitonsa ja persoonansa vuorovaikutuksen ylläpitoon terapian tavoitteita silmällä pitäen. On siis tehtävä valinta kumpaa milloinkin tekee, vai tekeekö vain toista. Jo opiskelun aikana.