Musiikkiterapeutin muistelmat. 4. luku: Opintoihin

Näin olin luullut.

Että vaisto ja humanistinen elämänkatsomus riittävät ihmisuhteiden hallintaan. Tästähän opetuksessa ja terapiassa niinkuin myös koko elämässä on kysymys. Luonnolliset kyvyt ja kasvatuksessa omaksuttu elämänasenne eivät ole aina riittävä väline vuorovaikutustyöhön.

Niin ja tietysti missä tahansa ammatissa tarvitaan vielä substanssin hallintaa: laajoja tiedollisia ja taidollisia valmiuksia, kokemusta ja lisäksi aina vuorovaikutustaitoja. Kaikissa ammateissa.

Musiikkikoulun kokemukset katkaisivat kohdallani kamelin selän ja veivät sitten lopulta musiikkiterapiaopintojen pariin. Onnekseni uusi kurssi Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella oli juuri tällöin alkamassa ja pyrkimiset käsillä. Hakemukseni hyväksyttiin ja sain kutsun.

Miksi ihmeessä...

Miksi ihmeessä noin perusteellisen musiikkikoulutuksen saanut pyrkii opiskelemaan musiikkiterapiaa? Kerroin syyksi vuorovaikutustaitojeni puutteet ja sen että ajattelin tämän koulutuksen laajasti vastaavan kokemaani kyvyttömyyttä tässä. Se oli se palanen, joka vahvistaisi ammatillisen osaamiseni.

Tai näin ainakin toivoin.

Ja näin kävikin. Prosessit kolmen vuoden aikana veivät kohti parempaa itsetuntemusta. Tärkein näistä oli koko koulutuksen ajan kestänyt ryhmäpsykoterapia. Koin, että nyt olin aivan oikeassa paikassa. Tätä olin tullut hakemaan. Lisäksi opin musiikkiterapiasta paljon asioita, joista olin aavistuksenomaisesti tiennyt, mutta joita en kuitenkaan hallinnut. Nyt vähäinen kokemukseni musiikkiterapian parissa vahvistui koulutuksessa ammatilliseksi kompetenssiksi, joka tulisi hyödyttämään myös taitojani musiikin- ja soitonopettajana.

Opin kyllä vielä musikillisestikin.

Klassisen muusikkokoulutuksen heikoin lenkki kohdallani oli improvisaatio. En ymmärtänyt asiasta yhtään mitään ennen tätä koulutusta. Kliinisen improvisaation opinnoissa aukeni tämäkin puoli. Tämä on toki vain yksi musiikkiterapian menetelmistä, mutta kohdallani tämä aukaisi portteja, jotka myöhemmin kypsyivät laajempaan innostukseen improvisaatiosta.

Musiikkiterapeutti, FM

Suoritettuani poikkeuskoulutuksen aloitin pikkuhiljaa töitäni musiikkiterapeuttina nimenomaan Kelan palvelun tuottajana. Lisäksi hakeuduin vielä syventämään opintojani progradun verran. Senhän tein alkoholistien parissa. Paradoksimusiikkiterapia on menetelmä, jossa musiikin kuuntelun ja keskustelun avulla tuetaan asiakkaiden kokonaiskuntoutumista. Tarkoituksenani oli jatkaa tätä vielä pidemmällekin, mutta Kelalta alkoi tulla niin paljon lapsiasiakkaita, etten ehtinyt enää keskittyä aikuispuolen haasteisiin.

LMT

Laaja-alainen musiikkiterapia oli kiinnostukseni kohteena nimenomaan lasten terapioissa ja aloinkin kehitellä menetelmää, joka vastaisi yksinkertaisesti ja kohdennetusti aina ko. lapsen tarpeisiin. Termillähän halutaan osoittaa, että terapeuttisessa vuorovaikutuksessa käytetään suunnitellusti ja laajasti erilaisia musiikkiterapeuttisia ja muitakin hyviksi koettuja terapeuttista lähestymistapoja sitoutumatta mihinkään tiettyyn metodiin. Silti kyseessä kohdallani oli hyvin tarkkaan pohdittu proseduuri prosessin läpiviemiseksi.

Mutta siitä tuonnempana.