Musiikkiterapeutin muistelmat, prologi

Nyt kun olen lopullisesti jättänyt taakseni KELA-terapeutin hommat, voisin alkaa kirjoittaa kokemuksiani ja näkemyksiäni musiikkiterapiasta Suomessa vuodesta 1987 eteenpäin. Tuolloinhan syksyllä aloitin musiikkiterapeutin opinnot Jyväskylän yliopistossa.

Koulutus oli poikkeuskoulutus ja toteutettiin osaviikkoisena kolmen vuoden ajan. Tämän päälle siten kukin harkintansa mukaan jatkoi maisteriksi ja joku aina tohtoriksikin asti. Itse jäin maisteriksi.
Suunnitelmia ja totista pyrkimystäkin on ollut suorittaa tohtoriopinnot, mutta ei kai enää sentään.

Tästä pyrkimyksestä oli sinällään hyötyä mm. pyrkimyksenä tiedon systemaattisemman hankintaan  ja sen analysointiin. Asioita alkoi katsoa tietyllä silmällä. Paljon tuli kerättyäkin, analysoitua ja pohdittua, mutta siihen se jäi.

...........
Keskeisintä työssäni musiikkiterapeuttina on ollut yksinkertaisesti vuorovaikutuksen rikastuttaminen asiakkaan ja itseni välillä tavoitteena itseni tarpeettomaksi tekeminen. Silloin terapian saattoi vasta lopettaa.

Asiakassuhteita näinä vuosina on ollut varmasti lähemmäksi ellei jopa yli sata, pääosin lapsia, jotka kasvoivat nuoriksi, jopa aikuisiksikin terapian aikana. Terapioiden kestot olivat vajaasta vuodesta vuosikymmeneekin.

Että kirjavaa oli.

Myös diagnoosien puolella.

KELA-yhteistyö alkoi 1990-luvun alussa, ja olinkin Pieksämäellä ensimmäinen palveluntuottaja musiikkiterapiassa. Eikä meitä silloin koko Suomessakaan montaa ollut.

.......

Jatkoa seuraa....

Vehkasaari, Joroinen 14.7.2015