Kolmas päivä on jo aamusta lämpimämmän oloinen. Tällaista täällä kuuluu olla tähän aikaan vuodesta. Lähdemme jo ennen 9 kaupungille. Marjaanan kampaaja odottaa.
Itse en odota.
Lähden uudelle harjoituskämpälle tuuttaamaan. Matkalla mennen tullen kylläkin Dianan terassilla kahvit ja kuulumisten vaihtoa.
Huoneessa on hyvä akustiikka.
On äänellä tilaa kulkea. Lähinnä vain skaaloja. Enhän enää harjoittele, vaan soittelen erilaisia juttuja päästäni. Nyt olen innostunut moodeihin; autenttiset ja plagaaliset moodit sopivat hyvin vaikkapa improvisointiin. Ja olen aika koukussa soittamiseen. Taas vuosien jälkeen.
Iltapäivä on jo aika suloinen.
Lounasaikaan tuuli on jo kääntynyt lounaaseen ja lämpötila 18C. Ei voi valittaa. Puoleltapäivin söimme siis kevyen lounaan ja palasimme kotiin nokosille.
Ja tuttuihin rutiineihin.
Kaupassa käynti, kahvittelua, somea tietysti, tuttujen kanssa rupattelua. Ehkä vähän sävelten sijoittelua. Ja illan tullessa syömään Bistro Toćiin.
Se on tuossa vieressä.
Eihän mikään täällä Splitissä ole kaukana, vaikka onkin suurehko kaupunki. Turun luokkaa. 250 tuhatta asukasta. Ja turistit päälle.
Split on suuri hotelli.
Sanovat ihmiset täällä. Sesonki on kiivasta aikaa ja varmasti ruuhkaa riittää. On kaupunkiin jääviä, saarille menijöitä ja päiväretkiä tekeviä matkaajia.
Mutta vasta toukokuusta alkaen.
Vielä täällä on rauhallista ja mukavaa. Niinkuin Kardemumman putkassa. Jos joku muistaa kolme iloista rosvoa.
Niitä ei täällä ole.
Ei iloisia, ei loisia eikä muitakaan. Ainakaan matkaajien kimpussa. Koska kroaatit ovat ylpeä pieni kansa, ei se alennu moiseen. Ystävällisyys ja pyyteetön avuliaisuus ovat päällimmäisenä.
Neljä kuukautta.
Se on yhteen laskettu aika, jonka olemme täällä viiden vuoden aikana viettäneet. Suurimman osan Splitissä. Kulmat ovat siis jo tuttuja ja emme olekaan täällä enää turisteina. Ystävämme täällä sanovat meidän tulleen toiseen kotiimme.
Jo se lämmittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti