15. päivä on jo aamusta lämpimämpi. Tööttäysten jälkeen suuntaamme bussipysäkille. Määränpää on Stobrečin kylä n. 10 kmn päässä keskustasta. Niin vähän kaupunkibusseilla on kuljettu, ettemme löydä heti bussipysäkkiä. Syykin selvisi: kävelimme yksisuuntaista vastavirtaan. Mutta löytyihän se lopulta. Reilun kmn kävelyn jälkeen.
Pysäkki.
Tutkimme aikatauluja ja huomasimme, että sinne kulkee busseja vain tunnin välein ja seuraava lähtisi vasta vajaan tunnin päästä.
Ei menty sinne.
Mutta söimme pienessä kioskissa täytetyt letut ja kävelimme takaisin toista tietä.
Kotiseutuoppia.
Sitä on kiva harrastaa kun on aikaa. Kateltiin taloja nyt täällä, kun ei menty Stobreciin. Isoja taloja, ja useimmissa jonkinlainen majoitus. Turisteille tarkoitettu. Ranta aika lähellä. Varmaan asiakaita riittää sesongin aikana.
Mutta tämä on myös ongelma.
Hinnat keskeisillä alueilla nousevat pilviin, eikä kukaan tavallinen ihminen enää näiltä alueilta osta. Hinnat nousevat tavoittamattomiin. Vain sijoittajat ostavat näitä. Useinkin edelleenmyynti mielessä. Mutta jotkut toki vuokraavatkin näitä. Pääoman puhdas tuotto nousee jopa 10%:iin. Se on hyvä tuotto. Mutta meiniki pilaa tavallisen kaupunkiasumisen täällä. Eivätkä tavallisten tallaajien tulot riitä siis noihin hintoihin.
Duje.
Hyvä ravintola. Tuossa aika likellä. Sinne menimme vielä päivän päätteeksi syömään ystäviemme kanssa. Ruoka oli todella ukusno eli herkullista. Palvelu hyvää ja hinnat kohtuullisia. Uusia paikkoja löytyy näköjään koko ajan.
Tupakointi on kielletty ravintoloissa, mutta sitä ei täällä noudateta. Yrittivät. Mutta kapakat tyhjenivät. Se ei kerta kaikkiaan käy.
Se kielto.
Mutta ovat onnistuneet rajaamaan polttamisen tiettyihin paikkoihin ravintoloissa. Esim. terasseille, vaikka siellä syötäis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti