Deveti dan

Yhdeksäs päivä alkoi normaalisti. Tööttäilyä ja kahvia mennen tullen. 

Puolelta päivin

lähdettiin katsomaan sitten asuntoa. Jos tänne vaikka pysyvämmin. Hyvä oli kämppä merimaisemineen. Hinta vaan vähän kohtuuton monellakin tavoin. Nämä asiat täällä ovat hankalasti hahmotettavissa. Mutta rehellisesti ja puhtain paperein kauppaa käydään. 

Koti

pantiinkin sitten heti myyntiin. FB:ssa ja Tw:ssä. Kiinnostusta on jo nyt ollut. Mutta hirvittää. 

Välillä. 

Välillä taas muutosta oikein toivois. Tiiähäntä ihmismieltä. Hyvä siellä. Hyvä täällä. Kuitenkin Suomeen se pesä pitää jättää. Monta asiaa siis pohdittavana. 

Kallis. 

Sanoivat ystävät. Ja totta puhuvat. Tämä sää vain huumaa mun pään. Laulun sanoin. Eikun jäitä hattuun. 

Illalla

menimme kyläilemään, voi kai jo sanoa, hyvien ystäviemme luokse. Hyvää ruokaa. Ja seuraa. Tällaiset hetket vahvistavat kyllä tänne muuttoa. Siis. 

Miksi ei!

Opin muuten tänään uuden sanan: fjaka. Se on jotain, jonka selittäminen ei onnistu oikein millään. Kyse on kuitenkin tilasta, jonka saavuttaminen on jotenkin synnynnäistä. Laiskottelu olisi ruma sana tälle filosofiselle tilalle. Syvälle rentoutumisen ja sisäisen ymmärryksen haun tilalle. Flow on sukua tälle, mutta toisessa päässä. 

Kai.