Deseti dan

Oleilumme 10. päivä alkaa aurinkoisena. Rutiinien jälkeen tapaan Remin. Menemme ensin hänen studiolleen toiselle puolen kaupunkia ja sitten katsomaan veneitä rantaan. 

Studio

on pieni. Suuri puolianaloginen pöytä ja pari räkillistä kompuroita ja muita äänityksessä tarvittavia vempaimia täyttävät huoneen. Kaksi muuta huonetta on äänitykseen. Pieni bändi mahtuu hyvin äänittämään täällä. Itsekin vähän olis sellaista hanketta tarvis. 

Veneet

ovat huvivenesatamassa Marjanin juurella vuorten puoleisen lahden rannalla. (Kaupungin toisella puolella Rivan edessä on myös satama, mutta veneet ovat siellä laiturissa.) Touhu on samannäköistä kuin meilläkin keväällä. Paljon veneitä maissa maalausta ja muuta remppaa varten. Paljon veneitä on myös laiturissa. Purje- ja moottoriveneitä. On siellä Reminkin toinen; pieni soutuvene.  Huomattavan isoja koneita käyttävät täällä, vaikkeivät veneet sinällään ole yleisesti ottaen suurempia kuin meillä. Järjestään yli 100-heppaisia. Nämä ovat paikallisten omia veneitä. Luksuspaatit ovat jossain muualla. 

Marjan 

on Splitin pohjoispäässä oleva metsäinen kukkula, jossa on paljon ulkoiluun ja lenkkeilyyn sopivia reittejä. Korkeutta tällä parin-kolmen neliökilometrin niemellä lienee niukat parisataa metriä. Ja kun se lähtee merenpinnasta, kyllä sinne on oikea kipuaminen. Autolla pääsee joihinkin paikkoihin, mutta ylös on käveltävä. Bussi no 12 kulkee rinteen puoliväliin, jos sinne haluaa vähällä vaivalla päästä. Marjanin lävistää tunneli, jota pitkin pääsee kätevästi rannalta toiselle. Se helpottaa ja nopeuttaa myös liikkumista muutenkin aika ruuhkaisessa kaupungissa. 

Kroatian liikenne

on oppaiden mukaan vähän vaarallista rohkeiden ohitusten ja nopeuksien vuoksi. Ehkä näin maantiellä, mutta jalankulkijoita kyllä väistellään ja auto pysähtyy suojatien eteen. 

Eli tätä en allekirjoita. 

Vaikka kyllä kaupungissakin vauhtia piisaa, mutta ei enää siellä missä ihmisiä oikeasti katuja ylittää. Varovainen pitää kuitenkin olla. Tietysti.